Rakas päiväkirja

Tänään heräsin aikuisen elämäni ensimmäiseen kesätyöpaikkaan, tukassani suklaaluomuriisikakku, yöllä pesemäni musta trikoohame valkoisilla pesuaineviiruilla takamuksen kohdalla,  ja ilman bussirahaa.

Tukka oli helppo selvittää ja kaakaovoi jätti kauniin kiillon poninhäntään, mutta koska en ehtinyt enää miettimään uutta asua ts. silittämään sitä, niin ratkaisin takapuoliongelman rennosti vyötäisille solmitulla neulepaidalla. Tosi cool ja nuorekas, kunnes myöhemmin, kuusi tuntia lentoasemalla käveltyäni, tunsin ilmastointilaitteiden tehokkuuden luissa ja ytimissä.

Bussirahan puuttuminen herätti pienoisen paniikin, kellon ollessa 08.01. Automaatilla käyminen ei hyödyttäisi, koska pari päivää sitten olin unohtanut tunnusluvun. Niin, ja se tapahtui jossain välissä kävellessäni Kampin ostoskeskuksesta Aleksille sushille. Vajaassa tunnissa oli unohtanut juuri käyttämäni tunnusluvun. Onneksi kortti menee vanhaksi 11/11 , jos en "ehdi" hankkia uutta ennen sitä.

Tätä taustaa vasten ja pengottuani pikaisesti ainakin viisi käsilaukkua, tarrauduin äärimmäiseen keinoon; mursin jugurttilusikalla Sebastianin säästöpossun ja anastin sieltä kaikki ykköset ja kakkoset. Ehdin hyvin 08.09 bussiin ja minulle jäi vielä 30 minuuttia aikaa meikata (lue: piilottaa) neljän tunnin yöunien jättämät väsymyksen merkit.

Loppupäivä menikin oikein mukavissa ja rennoissa merkeissä. Odotan jo innolla uutta päivää ja uusia haasteita Finnairin Service Angelinä eli SA:na. Esimiehet ovat alansa huippuja ja kollegat mukavia, ja onneksi firman puolesta saamme työasut, joka helpottaa suuresti aamutoimia.

Yksi asia, joka tästä päivästä jäi hieman harmittamaan. Liityin lauantaina "nokkos-uskovaisiin" ja riivin ison paperikassillisen nokkosia mökiltä. Tänään huomasin nuutuneet nokkoset parvekkeelle hyljättynä. Hetken mietin, ryhdynkö pelastusoperaatioon saadakseni edes yhden piristävän annoksen, mutta valitsin toisin. Levitimme Sepsun kanssa parvekkeen lattialle Muumien purnukkajahti pelin. "Haisuli ottaa kaikilta pelaajilta yhden hillopurkin..." Ja meillä oli oikein hauska ilta! Niin, ja nokkosta saa tilaamalla netistä www.armatti.fi . Kiitos vinkistä rakas serkku. Laadukasta nokkosta puhtaasta luonnosta. Eikä mistä tahansa vaan Suolijärven kylästä. Varmaan googlettamalla löytyy missä päin näin kauniin niminen kylä on, jos nyt jotakuta kiinnostaa...

Kylmäpuristettu kookosöljy on so last season. Nokkonen auttaa vaivaan kuin vaivaan. Näinhän me ainakin hetken kaikki uskomme.



Kuvat Puotilan siirtolapuutarhapalstoilta. Näinköhän niitä kutsutaan? Osalla viljely näyttää aika ammattimaiselta. Tulee mieleen Etelä-Espanjassa sijaitsevan Almerían loputtomasti jatkuvat muovitetut tomaattiviljelmät. Ei varsinaisesti mikään Toscana, siis Almería. Puotila on oikein kaunis, ja varmasti odotettavissa monille viljelijöille herkullinen perunasato. Vai mitä naapurit? Kuvan koira on Ransu. Oikein mukava ja stressiä poistava otus. Kiitos Elisa.