http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Harva%20pit%C3%A4%C3%A4%20kiinni%20omasta%20talonmiehest%C3%A4/1135266499046?ref=fb-share
Hesarin uutinen herätti omat 6,5 vuoden kokemukset talkkarina mieleen. Olin 90-luvulla talonmiehenä Eirassa, Tehtaankadulla. Ikävin tapaus oli poliisien teloitukset, ja erikoisin, kun piti käydä tarkistamassa ettei kukaan ollut asentanut asukkaan huoneistoon salakuuntelulaitteita, hänen ollessa golffaamassa. Ei löytynyt laitteita, mutta rouva nukkui viikkoja loma-asunnollaan asian pelosta. "Löytyihän" vihdoin salakuuntelulaitekin. Radiolähetin oli rouvan sanojen mukaan asennettu hänen hampaaseensa.
Talonmiehenä työskentelyssä on aika paljon samaa kuin matkailualalla. Jokainen päivä on erilainen ja kuten useimmassa työssä palvelualalla; haastetta riittää. Michael ja monet ystäväni ovat erinomaisia esimerkkejä hyvistä "uuden ajan talkkareista". Raittiita, tunnollisia ja palvelualan ammattilaisia. Harmi, että työtä ei edelleenkään arvosteta tarpeeksi. Rinta rottingille ex-toverit!
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
tiistai 24. toukokuuta 2011
Kun Kravitzin Lenny koskettaa
Kuunnelkaa ja nauttikaa. Laulusta löytyy myös hotimpi versio, ihan liikkuvan kuvan kanssa, mutta tämä unplugged -versio on mielestäni helmi.
http://www.youtube.com/watch?v=DZ0TWYBQVuc
http://www.youtube.com/watch?v=DZ0TWYBQVuc
"Lukeminen tarkoittaa sitä, että antaa siirtää itsensä toisaalle, vaihtaa aikaa ja paikkaa siitä, missä ollaan." Cesare Garboli
Näiden sanojen saattelemana uppoudun Corrado Augiaksen kirjaan Rooman salaisuudet. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka rakastavat Roomaa ja haluavat ymmärtää tätä hullua aistillista kaupunkia ja sen ihmisiä vähän paremmin. Huimia salaisuuksia, vehkeilyä ja historiaa.
Buena notte!
No more drama for me!
There comes a time in life, when you walk away from all the drama and people who create it. You surround yourself with people who make you laugh, forget the bad, and focus on the good. So love the people who treat you right, pray for the ones who don't. Life is too short to be anything but happy. Falling down is a part of life, getting back up is l
Sain tämän tekstin ystävältäni, joka oli saanut sen ystävältään jne. Tietääkö kukaan, kenen viisasta tekstiä tämä on? Respect vaan hänelle. Toivottavasti ymmärsi soveltaa kirjoittamaansa aikasemmin kuin meistä eräät...Vanha klisee: "parempi myöhään kuin..." soveltuu tähänkin.
Se on täytetty
Siis mikä? Lupaus itsellene ja ystävälleni oman blogin avaamisesta. Tästä taitaa iloita aika moni muukin, ja ehkä jopa huokaista helpotuksesta, että avaan sanaisen arkkuni muualla kuin facebook postauksissa, joita kieltämättä joskus kertyy liian monta per päivä.
Koska meillä joillakin on niin paljon sanottavaa, enkä väitä että se olisi aina kovinkaan tärkeää, niin on parempi siirtyä tänne bloggauksen maailmaan. Täällä voin ehkä monipuolisemmin ja monisanaisemmin ihmetellä maailman menoa. Vaikka blogin pitäminen ei tullutkaan ihan yhden yön päähänpistona, niin myönnän, että olen aika noviisi, koska "bloggauskulttuuri" on muuttunut todella paljon, sitten viimeisen blogini vuodelta 2006. Edellä mainitusta syystä tulette huomaamaan, että tämäkin blogi elää ja muuttuu sen mukaan, kun pääsen "kiinni" hommaan, ja opin enemmän bloggauksesta.
Jotkut teistä ehkä seurasivat viisi vuotta sitten elämäämme Kolumbiassa ja lapsemme hakumatkaa. Meitä on ollut kolme tässä perheessä aika lailla tasan viisi vuotta, ja nyt vasta tuntuu siltä, että on tullut aika ja aikaa kirjoittamiselle.
En halua rajata blogia yhteen aiheeseen tai teemaan. Luultavasti kuitenkin seuraavat aiheet korostuvat kirjoituksissani: perhe-elämä, ihanat ja mielenkiintoiset ystäväni ja kohtaamani ihmiset yleensä, matkailu, kirjallisuus,sisustaminen ja muoti.
Omana tavoitteenani on, että pysähdyn näin "ääneen" ja julkisesti miettimään valintoja elämässäni, sekä tavoitettani elää hitaammin tässä ja nyt. Matkalla vasta ollaan siihen suuntaan, mutta havahduttu on ja tiedostettu, että on parempi elää nytkun, eikä sitkun...
Hyvä lukija, tämä on vilpitön kirja... Haluan, että minut nähdään tässä yksinkertaisena, luonnollisena ja tavallisena... Hyvä lukija, minähän kirjoitan itse asiassa itsestäni.
Montaigne (1533-1592)
Koska meillä joillakin on niin paljon sanottavaa, enkä väitä että se olisi aina kovinkaan tärkeää, niin on parempi siirtyä tänne bloggauksen maailmaan. Täällä voin ehkä monipuolisemmin ja monisanaisemmin ihmetellä maailman menoa. Vaikka blogin pitäminen ei tullutkaan ihan yhden yön päähänpistona, niin myönnän, että olen aika noviisi, koska "bloggauskulttuuri" on muuttunut todella paljon, sitten viimeisen blogini vuodelta 2006. Edellä mainitusta syystä tulette huomaamaan, että tämäkin blogi elää ja muuttuu sen mukaan, kun pääsen "kiinni" hommaan, ja opin enemmän bloggauksesta.
Jotkut teistä ehkä seurasivat viisi vuotta sitten elämäämme Kolumbiassa ja lapsemme hakumatkaa. Meitä on ollut kolme tässä perheessä aika lailla tasan viisi vuotta, ja nyt vasta tuntuu siltä, että on tullut aika ja aikaa kirjoittamiselle.
En halua rajata blogia yhteen aiheeseen tai teemaan. Luultavasti kuitenkin seuraavat aiheet korostuvat kirjoituksissani: perhe-elämä, ihanat ja mielenkiintoiset ystäväni ja kohtaamani ihmiset yleensä, matkailu, kirjallisuus,sisustaminen ja muoti.
Omana tavoitteenani on, että pysähdyn näin "ääneen" ja julkisesti miettimään valintoja elämässäni, sekä tavoitettani elää hitaammin tässä ja nyt. Matkalla vasta ollaan siihen suuntaan, mutta havahduttu on ja tiedostettu, että on parempi elää nytkun, eikä sitkun...
Hyvä lukija, tämä on vilpitön kirja... Haluan, että minut nähdään tässä yksinkertaisena, luonnollisena ja tavallisena... Hyvä lukija, minähän kirjoitan itse asiassa itsestäni.
Montaigne (1533-1592)
Tilaa:
Kommentit (Atom)