Vähän ostettua, löydettyä, lainattua ja vanhaa...

Yöpöydät ja lamput Ikea. Nupit ZaraHome,päiväpeitto äidiltä.Meilahden koti.

Tapetti Laura Ashleyn alekorista 2010.

Meilahdesta kodistamme. Näkymä olohuoneesta ruokailuhuoneen kautta keittiöön. Miss you old house!!!

Pöytä + 6 tuolia myynnissä 150 eurolla!

Sushilla ystävillä. Ihana Kartell:n lamppu.

Lue meistä, lentoaseman enkeleistä, uusimmasta Okaysta ja BlueWings:stä.

http://www.finnairgroup.com/media/media_11_8.html
http://www.digipaper.fi/bluewings/67434/




Finnairin Service Angelit ovat pilottiryhmä ja jotain ainutlaatuista lentoasemalla. Kiinnostusta samantyyppistä palvelua kohtaan on herännyt kuulemamme mukaan myös muilla Euroopan lentoasemilla, Venäjällä ja aina Kiinassa asti. Työnkuvaan kuuluu palvella ja ohjata asiakkaita lentoaseman vilskeessä.

Saamamme palaute on ollut hyvin myönteistä, niin asiakkailta kuin finskiläisiltä. Toimimme hyvässä yhteistyössä myös mm. Finavian ja Northportin työntekijöiden kanssa. Yhteishenki lentoasemalla on jotain ainutlaatuista ja meidät enkelit onkin otettu vastaan todella hyvin. En voi muuta sanoa kuin paras kesäduuni ever.

Meitä on 12 enkeliä ja kaikki omalla persoonallisella tavalla avuliaita, kielitaitoisia ja hymyileviä! Tuomme omalla panoksellamme Peace of mindia matkustajille ja autamme heitä  ainakin seuraavilla kielillä: suomi,englanti,espanja,ruotsi,venäjä,saksa,kiina,ranska ja viittomakieli. Sormi ei mene suuhun myöskään italiaa, koreaa tai portugalia kuullessamme.


Nähdään kentällä!

If I ever feel better

Tällä kappaleella alkaa päivä hyvin kl 04.45. Ja nokka kohti Helsinki-Vantaata! Video suloinen.

http://www.youtube.com/watch?v=ub36ffWAqgQ

Jos tuntuu siltä, että nenä on tukossa

Suosittelen kokeilemaan flunssaoireisiin, astmaan,allergiaan,poskiontelotulehdukseen sekä kurkku- ja äänihuultentulehdukseen. Helpottaa.
Vasemmalta oikealle:suolapiippu,vesipiippu ja sarvikuono

En ole varmasti ainoa, joka tänä keväänä on viikko kaupalla kärsinyt flunssasta, kurkkukivusta ja allergisista oireista. Nenäsuihkeilla, allergialääkkeillä, duacteilla ja astmapiipulla on paikkansa oireiden hoidossa, mutta kannattaa siinä rinnalla ja ennaltaehkäisevästi kokeilla "pehmeitä" hoitomuotoja, ilman ikäviä sivuvaikutuksia.

Itse ihastuin ensimmäisenä sarvikuonoon, koska se helpotti välittömästi kurjaa oloa, jonka aiheuttivat usein toistuvat poskiontelotulehdukset. Sitten kollegani tutustutti minut vesipiipun käyttöön. Tehokas astman hoidossa, mutta myös puhetyöläisille ja kuivassa toimistoilmassa työskenteleville vesipiippu tuo helpotusta. Itse käyn vetämässä "hatsit" usein myös kesken työpäivän, jos alkaa tuntua siltä, että ääni loppuu tai alkaa kuulostamaan karhealta. Edellä mainittujen "laitteiden" lisäksi tarvitset vain vettä sekä sarvikuonoon merisuolaa.

Viimeisin sijoitukseni hengitystieongelmiini on suolapiippu. Monet astmaa sairastavat käyvät kuuriluontoisesti terveyskylpylöiden suolakammioissa hakemassa helpotusta, mutta nyt ei tarvitse poistua kotoa, vaan jo noin 15min - 2h hengittelyllä, vaikka rennosti tv:ta katsellessa voi huoltaa keuhkonsa. Suositellaan myös, jos kärsii korvatulehduksista. Piippuja on myös lapsille. Meidän viisivuotias hoksasi nopeasti, miten suolapiippua käytetään. 

Kaikki tukkoisen nenän omistajat, käykää tutustumassa kuvassa oleviin tuotteisiin alla olevasta linkistä. Sarvikuonokannuja ja vesipiippuja saa myös apteekeista.

Raikkaita kylpyhuonehetkiä rakkaat lukijat!

http://www.allergiakauppa.fi/vesipiiput__suolapiiput_cat_11000.html

Tule kesä takaisin asap.

Yksi yö,  niin heräsimme uuteen KOLEAAN aamuun. Miten näin nopea ilmastonmuutos on edes mahdollista? 

Tässä muutama kuva viime viikonlopulta, muistutuksena että helteet olivat totta.

Hävettää kuvien laatu, ja lupaan vaihtaa hetimmiten, kätevän ja kevyen Iphonen kameran käytön, tuossa kirjahyllyssä lojuvaan Canonin digijärkkäriin. 

Alla kuvia Kahvila-Kampelasta Aurinkolahdesta, Uutelan päästä. Idän Puerto Banus, Marbella! Palvelu  vain parempaa ja nopeampaan. Syötiin kermaisen herkulliset kalakeitot, myös kirkasliemivaihtoehto oli tarjolla. Myös muuta suolaista ja ihania tuoreita leivonnaisia.  Miinuksena mieheen iskenyt venekuume.

Rantakuvat ovat Puotilan rannasta, jossa moni joi ui matkaa ja lapset tekivät hiekkalinnoja

vesirajassa. 

Upea kukkameri-istutus Finnairin pääkonttorin edustalla Hki-Vantaalla.

Rakas päiväkirja

Tänään heräsin aikuisen elämäni ensimmäiseen kesätyöpaikkaan, tukassani suklaaluomuriisikakku, yöllä pesemäni musta trikoohame valkoisilla pesuaineviiruilla takamuksen kohdalla,  ja ilman bussirahaa.

Tukka oli helppo selvittää ja kaakaovoi jätti kauniin kiillon poninhäntään, mutta koska en ehtinyt enää miettimään uutta asua ts. silittämään sitä, niin ratkaisin takapuoliongelman rennosti vyötäisille solmitulla neulepaidalla. Tosi cool ja nuorekas, kunnes myöhemmin, kuusi tuntia lentoasemalla käveltyäni, tunsin ilmastointilaitteiden tehokkuuden luissa ja ytimissä.

Bussirahan puuttuminen herätti pienoisen paniikin, kellon ollessa 08.01. Automaatilla käyminen ei hyödyttäisi, koska pari päivää sitten olin unohtanut tunnusluvun. Niin, ja se tapahtui jossain välissä kävellessäni Kampin ostoskeskuksesta Aleksille sushille. Vajaassa tunnissa oli unohtanut juuri käyttämäni tunnusluvun. Onneksi kortti menee vanhaksi 11/11 , jos en "ehdi" hankkia uutta ennen sitä.

Tätä taustaa vasten ja pengottuani pikaisesti ainakin viisi käsilaukkua, tarrauduin äärimmäiseen keinoon; mursin jugurttilusikalla Sebastianin säästöpossun ja anastin sieltä kaikki ykköset ja kakkoset. Ehdin hyvin 08.09 bussiin ja minulle jäi vielä 30 minuuttia aikaa meikata (lue: piilottaa) neljän tunnin yöunien jättämät väsymyksen merkit.

Loppupäivä menikin oikein mukavissa ja rennoissa merkeissä. Odotan jo innolla uutta päivää ja uusia haasteita Finnairin Service Angelinä eli SA:na. Esimiehet ovat alansa huippuja ja kollegat mukavia, ja onneksi firman puolesta saamme työasut, joka helpottaa suuresti aamutoimia.

Yksi asia, joka tästä päivästä jäi hieman harmittamaan. Liityin lauantaina "nokkos-uskovaisiin" ja riivin ison paperikassillisen nokkosia mökiltä. Tänään huomasin nuutuneet nokkoset parvekkeelle hyljättynä. Hetken mietin, ryhdynkö pelastusoperaatioon saadakseni edes yhden piristävän annoksen, mutta valitsin toisin. Levitimme Sepsun kanssa parvekkeen lattialle Muumien purnukkajahti pelin. "Haisuli ottaa kaikilta pelaajilta yhden hillopurkin..." Ja meillä oli oikein hauska ilta! Niin, ja nokkosta saa tilaamalla netistä www.armatti.fi . Kiitos vinkistä rakas serkku. Laadukasta nokkosta puhtaasta luonnosta. Eikä mistä tahansa vaan Suolijärven kylästä. Varmaan googlettamalla löytyy missä päin näin kauniin niminen kylä on, jos nyt jotakuta kiinnostaa...

Kylmäpuristettu kookosöljy on so last season. Nokkonen auttaa vaivaan kuin vaivaan. Näinhän me ainakin hetken kaikki uskomme.



Kuvat Puotilan siirtolapuutarhapalstoilta. Näinköhän niitä kutsutaan? Osalla viljely näyttää aika ammattimaiselta. Tulee mieleen Etelä-Espanjassa sijaitsevan Almerían loputtomasti jatkuvat muovitetut tomaattiviljelmät. Ei varsinaisesti mikään Toscana, siis Almería. Puotila on oikein kaunis, ja varmasti odotettavissa monille viljelijöille herkullinen perunasato. Vai mitä naapurit? Kuvan koira on Ransu. Oikein mukava ja stressiä poistava otus. Kiitos Elisa.

Bloggaaja on herännyt henkiin!

Hei vaan kaikille ja pahoittelut mykkyydestä. Tosin äänen menetys ei pitäisi vaikuttaa kirjoittamiseen, mutta kuten kaikki kevät flunssat sairastaneet tietävät, niin olo on ollut pari viikkoa kurjaakin kurjempi. Siihen vielä lapsen flunssa päälle ja miehen sopivasti, kuin nappiin osunut työmatka...


Lueskelin aamukahvin kera Hesaria ja silmiin osui hauska kirjoitus, jossa käsiteltiin naapurimaan kunkkua Kaarle Kustaata.  Jutussa ei ollut sinänsä mitään uutta, koska ei ole varmaankaan yhtään kuninkaallista, joka ei olisi harrastanut sivusuhteita, siinä missä matti meikäläisetkään, mutta strippariklubeja näköjään siedetään huonommin kuin suhdetta kasari pop-tähteen. Toimittajan loppukommentti sai vaan aikaan oho -reaktion. Se menee näin: "Suomessa valtion päämies käy useinkin katsomassa, kun vähäpukeiset, meikatut naiset heiluttelevat sääriään. Siinä ei ole mitään pahaa. Presidentti Tarja Halonen tykkää kilpavoimistelusta." (Anna-Stina Nykänen) Well, no comments.


Toinen hyvinkin vakavampi aihe jäi mietityttämään Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa nuorista, jotka ajautuvat ulkopuolisiksi. Suomessa on yli 40 000 16-29 vuotiasta nuorta sillä tavalla kadoksissa, että he eivät opiskele, ole työttömiä työnhakijoita, vanhempain- tai hoitovapaalla, intissä, sairaslomalla tai eläketilastoissa. Ja mikä järkyttävintä 16-17 - vuotiaista on huostaanotettu 2,5 prosenttia!


Tänä aamuna osallistuin Facessa hyvinkin mielenkiintoiseen keskusteluu, joka tavallaan liittyy yllä olevaan teemaan. Keskustelu lähti käyntiin Seija Poikosen linkistä Ylellä tällä viikolla tulleeseen ja tiistaina uusittavaan dokkariin Sri Lankasta adoptoidusta Emmasta, joka alkoi käyttämään huumeita 12-vuotiaana. Filmin alussa hän on 18-vuotias ja etsii muutosta elämäänsä. Ruotsalainen dokumentti. 


Suurin osa meistä ei ollut nähnyt vielä dokumenttia, mutta siitä huolimatta se herätti meissä keskusteluun osallistujissa suuria tunteita ja peilausta omiin lapsiin.  Eräs äiti muistutti siitä tosiasiasta, että sijoitetut ja joskus adoptoidutkin lapset eivät kestä vastaanottaa hyvyyttä, kun ovat alkaneet elämänsä pahuuden kanssa. Tunnemuisti kun ei unohda! 


Yksi mitä itse olen kovasti yrittänyt oman poikamme kanssa (vaihtelevalla menestyksellä) on; läsnäolo, ja herkkyys kuulostella mitä pienen mielessä liikkuu. Pysähtyminen vaatii meiltä aikuisilta aikaa. Paljon aikaa.  Mutta läsnäoleminen on välttämätöntä, jotta lapsi saisi palautetta tunnetiloilleen, niin niille, jotka me vanhemmat koemme hankaliksi kuin ilon, riemun hetkille, jotka kirkastavat niin omat,  kuin lapsenkin silmät. Lapsen oman identiteetin ja itsetunnon vahvistaminen on mielestäni yksi tärkeimmistä ja haastavammista asioista tässä "riittävän hyvässä vanhemmuudessa", Jari Sinkkosta lainaten.  Hyvä/vahva itsetunto ja se, että on tullut hyväksytyksi sellaisena kuin on, voi helpottaa myös murrosiän myrskyissä, jotka joka tapauksessa ovat edessä, oli lapsemme sitten adoptoitu, sijoitettu tai biologinen.  Onnea ja voimia kaikille vanhemmille tässä maailman tärkeimmässä työssä!


Ps. Kaikki adoptoineet tai sitä suunnittelevat tutustukaa Seija Poikosen Adoptioplus Rinnallakulkija-palveluun. 




Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tänä lempeänä kesä-iltana.

• 
  

Aamukahvi positiivisessa mielessä väärään kurkkuun

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Harva%20pit%C3%A4%C3%A4%20kiinni%20omasta%20talonmiehest%C3%A4/1135266499046?ref=fb-share

Hesarin uutinen herätti omat 6,5 vuoden kokemukset talkkarina mieleen. Olin 90-luvulla talonmiehenä Eirassa, Tehtaankadulla. Ikävin tapaus oli poliisien teloitukset, ja erikoisin, kun piti käydä tarkistamassa ettei kukaan ollut asentanut asukkaan huoneistoon salakuuntelulaitteita, hänen ollessa golffaamassa. Ei löytynyt laitteita, mutta rouva nukkui viikkoja loma-asunnollaan asian pelosta. "Löytyihän" vihdoin salakuuntelulaitekin. Radiolähetin oli rouvan sanojen mukaan asennettu hänen hampaaseensa.

Talonmiehenä työskentelyssä on aika paljon samaa kuin matkailualalla. Jokainen päivä on erilainen ja kuten useimmassa työssä palvelualalla; haastetta riittää. Michael ja monet ystäväni ovat erinomaisia esimerkkejä hyvistä "uuden ajan talkkareista". Raittiita, tunnollisia ja palvelualan ammattilaisia. Harmi, että työtä ei edelleenkään arvosteta tarpeeksi. Rinta rottingille ex-toverit!

Kun Kravitzin Lenny koskettaa

Kuunnelkaa ja nauttikaa. Laulusta löytyy myös hotimpi versio, ihan liikkuvan kuvan kanssa, mutta tämä unplugged -versio on mielestäni helmi.

http://www.youtube.com/watch?v=DZ0TWYBQVuc

"Lukeminen tarkoittaa sitä, että antaa siirtää itsensä toisaalle, vaihtaa aikaa ja paikkaa siitä, missä ollaan." Cesare Garboli

Näiden sanojen saattelemana uppoudun Corrado Augiaksen kirjaan Rooman salaisuudet. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka rakastavat Roomaa ja haluavat ymmärtää tätä hullua aistillista kaupunkia ja sen ihmisiä vähän paremmin. Huimia salaisuuksia, vehkeilyä ja historiaa. 

Buena notte!

No more drama for me!

There comes a time in life, when you walk away from all the drama and people who create it. You surround yourself with people who make you laugh, forget the bad, and focus on the good. So love the people who treat you right, pray for the ones who don't. Life is too short to be anything but happy. Falling down is a part of life, getting back up is l

Sain tämän tekstin ystävältäni, joka oli saanut sen ystävältään jne. Tietääkö kukaan, kenen viisasta tekstiä tämä on? Respect vaan hänelle. Toivottavasti ymmärsi soveltaa kirjoittamaansa aikasemmin kuin meistä eräät...Vanha klisee: "parempi myöhään kuin..." soveltuu tähänkin. 

 

 

 

Se on täytetty

Siis mikä? Lupaus itsellene ja ystävälleni oman blogin avaamisesta. Tästä taitaa iloita aika moni muukin, ja ehkä jopa huokaista helpotuksesta, että avaan sanaisen arkkuni muualla kuin facebook postauksissa, joita kieltämättä joskus kertyy liian monta per päivä.

Koska meillä joillakin on niin paljon sanottavaa, enkä väitä että se olisi aina kovinkaan tärkeää, niin on parempi siirtyä tänne bloggauksen maailmaan. Täällä voin ehkä monipuolisemmin ja monisanaisemmin ihmetellä maailman menoa. Vaikka blogin pitäminen ei tullutkaan ihan yhden yön päähänpistona, niin myönnän, että olen aika noviisi, koska "bloggauskulttuuri" on muuttunut todella paljon, sitten viimeisen blogini vuodelta 2006. Edellä mainitusta syystä tulette huomaamaan, että tämäkin blogi elää ja muuttuu sen mukaan, kun pääsen "kiinni" hommaan, ja opin enemmän bloggauksesta.

Jotkut teistä ehkä seurasivat viisi vuotta sitten elämäämme Kolumbiassa ja lapsemme hakumatkaa.  Meitä on ollut kolme tässä perheessä aika lailla tasan viisi vuotta, ja nyt vasta tuntuu siltä, että on tullut aika ja aikaa kirjoittamiselle.

En halua rajata blogia yhteen aiheeseen tai teemaan. Luultavasti kuitenkin seuraavat aiheet korostuvat kirjoituksissani: perhe-elämä,  ihanat ja mielenkiintoiset ystäväni ja kohtaamani ihmiset yleensä, matkailu, kirjallisuus,sisustaminen ja muoti. 

Omana tavoitteenani on, että pysähdyn näin "ääneen" ja julkisesti miettimään valintoja elämässäni, sekä tavoitettani elää hitaammin tässä ja nyt. Matkalla vasta ollaan siihen suuntaan, mutta havahduttu on ja tiedostettu, että on parempi elää nytkun, eikä sitkun...


Hyvä lukija, tämä on vilpitön kirja... Haluan, että minut nähdään tässä yksinkertaisena, luonnollisena ja tavallisena... Hyvä lukija, minähän kirjoitan itse asiassa itsestäni. 

Montaigne (1533-1592)